Julkaisut

Tämä avoimesti saatavilla oleva kirja käsittelee Suomen kylmän sodan ajan kulttuuridiplomatian (1945-1975) organisaatiota ja kehitystä. Tämän avulla kirja pohtii Suomen ulkosuhteita, kulttuurin ja politiikan yhteyksiä, pienten valtioiden autonomiaa kylmän sodan aikana ja itä-länsi-jaon luonnetta. Kirja tarjoaa historiallisen katsauksen Suomen kulttuuridiplomatian kehityksestä osana Suomen valtion ulkopolitiikkaa. Empiirisissä osissaan se keskittyy ulkoministeriöstä ja opetusministeriöstä hankittuihin arkistoihin selittääkseen Suomen kulttuuridiplomatiaa. Kulttuuridiplomatia esiintyy sekoituksena maan ulkopoliittisia suuntauksia, sisä- ja ulkopolitiikan välisten vuorovaikutuksia, kansallisen identiteetin muutoksia sekä hyvinvointivaltion kehitystä taiteen, koulutuksen ja kulttuurin aloilla. Pohdinnat ja raportit ulkomaisista kulttuurisuhteista korostavat identiteettihuolien, kulttuurisuhteiden, geopolitiikan ja taloudellisten tarpeiden roolia nimenomaan suomalaisen kulttuuridiplomatian kehityksessä. Kulttuuridiplomatian instituutioiden kehitys näyttää myös nopea institutionalisoitumisen prosessi, jolla valtio vetää itselleen koordinoitaviksi osia kulttuurikenttää. Kirjan keskeisin taustakysymys on valtion rooli Suomen kylmän sodan kansainvälistymisessä ja kansainvälisten kulttuurisuhteiden suuntautumisessa. Teos tuo esiin Suomen erikoisen asetelman tilanteessa, jossa valtio kehittyy ja koordinoi, muttei pysty kokonaan kontrolloimaan kulttuurikenttää, eikä edes toimimaan pääasiallisena toimijana kansainvälisessä kulttuurisuhteissa.

Performing Peace and Friendship tells the story of how the Soviet Union succeeded in utilizing the World Festival of Youth and Students in its cultural diplomacy from late Stalinism through the early Khrushchev period. Pia Koivunen discusses the evolution of the youth gathering into a Soviet cultural product starting from the first festival held in Prague in 1947 and ending with the Moscow 1957 gathering, the latter becoming one of the most frequently referred moments of Khrushchev’s Thaw. By combining both institutional and grass-roots’ perspectives, the book widens our understanding of what Soviet cultural diplomacy was in practice, re-evaluates the agency of young people and provides new insights into the Soviet role in the cultural Cold War. Koivunen argues that rather than simply being orchestrated rallies by the Kremlin bureaucrats, the World Youth Festivals also became significant spaces of transnational encounters for young people, who found ways to employ the event for overcoming the various restrictions and boundaries of the Cold War world.

Pia Koivusen ja Simo Mikkosen toimittamassa Kylmän sodan kulttuuridiplomatia -teemanumerossa käsitellään Suomea sekä vaikuttamisen kohteena ja toimijana. Artikkelit valottavat kylmän sodan vuosina käydyn kulttuurikamppailun moninaisuutta. Valtioilla oli usein vahva rooli erilaisten kampanjoiden, kiertueiden ja julkaisujen taustalla, mutta myös yksityiset tahot, kuten kansalaisjärjestöt, yritykset, säätiöt ja yksityishenkilöt osallistuivat osaltaan niin kutsuttuun kulttuuriseen kylmään sotaan. Teemanumeron artikkelit tarkastelevat amerikkalaisia lyhytelokuvia ja kulutustavaranäyttelyjä, uskonnon käyttöä Neuvostoliiton vaikuttamisen välineenä, teatterivierailuja Saksojen kanssa, opiskelijoiden stipendiohjelmia ja kahdenvälisiä kulttuurisuhteita Japaniin. Mission Finland -projektista mukana on Marek Fieldsin, Maija Koskisen, Simo Mikkosen ja Louis Clercin artikkelit.

Kylmän sodan varhaisina vuosina suomalaiset työläisnuoret matkustivat maailman nuorisofestivaaleille sosialistiseen Itä-Eurooppaan. Nuorille matkat olivat voimaannuttavia kokemuksia: kansojen, kielten ja kulttuurien kirjon kohtaaminen avarsi maailmankuvaa ja vahvisti ideologista yhteenkuuluvuudentunnetta.

Rauhanuskovaiset on kokemushistoriallinen tutkimus kansainvälisestä vuorovaikutuksesta kylmän sodan aikana. Se selvittää, keitä nuorisofestivaaleille matkanneet suomalaiset olivat, mikä heitä innosti mukaan ja kuinka he festivaalimatkat kokivat. Teos perustuu nuorisofestivaaleille osallistuneiden haastatteluihin, päiväkirjoihin ja muistelmiin sekä arkistoaineistoon.

In Defending Democracy in Cold War Finland, Marek Fields offers a thorough account on the various informational and cultural strategies Britain and the United States used during the early Cold War decades in order to increase their influence and contain communism in Finland.

The book shows that by using propaganda and cultural diplomacy in an exceptionally challenging environment, the two Western powers were able to achieve their main objectives in the region, i.e. to defend democracy and strengthen Finland’s attachment to the West, surprisingly well. Making use of a large variety of British, American and Finnish archives, Fields proves that the Western countries’ interest in Finland during the Cold War was stronger than it has previously been realised.

Tutkimus käsittelee Helsingin Taidehallin merkitystä suomalaisen taiteen kehitykselle ja taidekentän toiminnalle vuosina 1928–1968. Tutkimuksessa rakennetaan kokonaiskuva Taidehallista Kunsthalle-tradition suomalaisena sovelluksena ja määritellään sen näyttelyprofiili. Tämän lisäksi avataan Taidehallin näyttelytoiminnan suhdetta valtiolliseen politiikkaan ja nostetaan esiin taidekentän poliittinen ulottuvuus.

Taidehallin näyttelyitä lähestytään kahdesta valtanäkökulmasta. Ensimmäinen paneutuu Taidehallin näyttelyiden, taiteen ja taidekentän suhteeseen ja tarkastelee Taidehallia taiteen määrittelijänä taidekentän sisäisissä, hallitsevaa taidekäsitystä koskevissa valtakamppailuissa. Toinen näkökulma paneutuu näyttelyiden kautta taiteen, vallan ja politiikan välisiin kytköksiin ja käsittelee näitä ns. valtiollispoliittisia näyttelyitä politiikan välineinä.

Tutkimus osoittaa, että Taidehalli toimi sekä Suomen ulkopolitiikan että suurvaltapolitiikan näyttämönä. Sen näyttelyt heijastivat politiikkaa ja sen muutoksia. Näin ollen taidekentän itsestään ja taiteesta esittämä käsitys epäpoliittisena alueena on illuusio: halutessaan poliittisen vallan kenttä määritteli taidetta ja puuttui taidekentän autonomiaan.

Mikä oli taiteiden merkitys Suomen ja Neuvostoliiton suhteissa?

Toisen maailmansodan jälkeen kulttuuri nousi keskeiseksi osaksi Neuvostoliiton ulkopoliittista toimintaa ja kulttuuridiplomatialla oli tärkeä rooli myös Suomen neuvostosuhteissa. ”Te olette valloittaneet meidät!” tuo uutta tietoa taiteiden merkityksestä Suomen ja Neuvostoliiton suhteissa. Teos tutkii niin Suomi-Neuvostoliitto-Seuran kuin Kansallisoopperan tapaisten kulttuuri-instituutioiden roolia molemmin puolin rajaa.

Taiteenaloista kirja käsittelee erityisesti taidemusiikkia ja tanssia, joihin kulttuurivaihto alkuvuosikymmeninä painottui. Teos sivuaa myös teatteria, kuvataidetta, kirjallisuutta ja populaarimusiikkia. Esille nousee myös useiden yksittäisten taiteilijoiden, kuten Georg Otsin, rooli kulttuurivaihdoissa.

Simo Mikkonen on yliopistotutkija ja Itä-Euroopan historian dosentti. Hänen erikoisalaansa on Neuvostoliiton kulttuuridiplomaattinen toiminta sekä taidesuhteet länsimaiden ja Neuvostoliiton välillä.