Mission Finland -hankkeen johtaja Pia Koivunen on Venäjän ja Neuvostoliiton historiaan erikoistunut historiantutkija. Hänen väitöskirjansa Performing Peace and Friendship. The World Youth Festival as a Tool of Soviet Cultural Diplomacy, 1947–1957 (2014) käsitteli Neuvostoliiton kulttuuridiplomatiaa ja sen vastaanottoa kansainvälisen nuorisotapahtuman kontekstissa. Post doc -hankkeessaan Koivunen tutki megatapahtumien isännöintiä Neuvostoliitossa Moskovan 1980 olympialaisten ja peruuntuneen vuoden 1967 expon kautta. Koivunen on tutkinut myös valtiovierailujen vastaanottoa, kylmän sodan kokemushistoriaa ja kulttuurivaihtoa.
Mission Finland -hankkeessa Koivunen tarkastelee Neuvostoliiton kulttuuridiplomatiaa Suomi-Neuvostoliitto-seuran ja sen omistaman Lenin-museon kautta vuosina 1946–1991. Tampereelle vuonna 1946 perustettu Lenin-museo on omintakeinen esimerkki Suomen ja Neuvostoliiton välisestä kulttuurisesta kanssakäymisestä. Museo syntyi paikallisesta tarpeesta eikä se ollut missään vaiheessa Moskovan prioriteettilistalla kovin korkealla. Museon elämänlanka oli kuitenkin Moskovan käsissä: itänaapurista saatu taloudellinen, materiaalinen ja henkinen tuki pitivät Leninin muistopaikan pystyssä. Vaikka yhteys Moskovaan olikin kiistaton, neuvostoviranomaisten käsitykset ja päämäärät museon suhteen ovat jääneet arvailujen varaan. Koivunen selvittää tutkimuksessaan, mihin kulttuurisuhteista vastannut VOKS ja Moskovan Lenin keskusmuseo Tampereen Lenin-museolla ja Lenin-patsashankkeilla Suomessa pyrkivät ja kuinka näihin toimiin Suomessa suhtauduttiin. Lisäksi hän tarkastelee Lenin-museota Suomen ja Neuvostoliiton välisen historiapolitiikan kiinnekohtana. Kuinka Leniniä historiallisena henkilönä hyödynnettiin Suomen ja Neuvostoliiton välisten suhteiden artikuloinnissa?
Julkaisuja:
KokemushistoriaKulttuuridiplomatiaMuseotNäyttelytNeuvostoliitto
Marek Fields on helsinkiläinen historiantutkija, joka on erikoistunut kylmän sodan aikaiseen mediahistoriaan. Väitöskirjassaan Reinforcing Finland’s Attachment to the West. British and American Propaganda and Cultural Diplomacy in Finland, 1944–1962 (2015) hän käsitteli johtavien länsivaltioiden propagandaan ja kulttuuridiplomatiaan liittyviä operaatiota Suomessa kylmän sodan alkuvuosikymmeninä ja toi esiin, kuinka Suomen läntisiin yhteyksiin panostettiin tuolloin huomattavasti aiempaa ymmärrettyä laajemmin. Väitöksensä jälkeen Fields on jatkanut lähinnä mediahistoriaan liittyvää tutkimusta keskittymällä etenkin suomalaisten sanomalehtien sekä ulkomaisten radioyhtiöiden toimittamien sisältöjen tarkasteluun.
Hankkeessa Fields tutkii Yhdysvaltojen ja Britannian kulttuuridiplomatiaa Suomessa etenkin kylmän sodan jälkimmäisinä vuosikymmeninä. Tarkastelun kohteena ovat muun muassa elokuvat, taitelijavierailut, kielen opetus ja henkilö- ja kulttuurivaihto-ohjelmat sekä eri medioiden kautta toteutettu kulttuurivaikuttaminen. Länsimaiden Suomeen kohdistamat kulttuurioperaatiot olivat mittavia koko kylmän sodan ajan, ja myös suomalaiset ymmärsivät niiden käytännöllisen ja symbolisen merkityksen. Suomen ulkopoliittinen asema määritti länsimaisten aktiviteettien luonnetta merkittävästi, ja Fieldsin tarkoituksena on muun muassa selvittää tarkemmin, miten suomettumisen aikakausi ja myöhemmin kylmän sodan päättyminen muokkasivat kulttuuriohjelmien toteutustapoja ja sisältöjä.
Julkaisuja:
- Defending Democracy in Cold War Finland – British and American Propaganda and Cultural Diplomacy in Finland, 1944–1970, New Perspectives on the Cold War History 7 (Brill Publishers, 2020).
- ”BBC, sota ja Suomi – sankarimaasta poikkeukselliseksi viholliseksi”, teoksessa R. Uimonen, H. Rajalahti, I. Salonen (toim.), Täällä Lontoo. BBC:n suomalaistoimittajat idän ja lännen välisessä informaatiosodassa (WSOY, 2020), s. 42–52.
BritanniaKulttuuridiplomatiaMediahistoriaPropagandaYhdysvallat
FT Maija Koskinen on taidemuseokentällä pitkään työskennellyt taidehistorioitsija, joka on erikoistunut suomalaisten kuvataidetaideinstituutioiden historiaan sekä kuvataidekentän, vallan ja politiikan suhteisiin. Koskinen väitteli 2019 Helsingin yliopistosta aiheenaan Helsingin Taidehallin näyttelyiden, kuvataidekentän vallankäytön ja valtiollisen politiikan väliset suhteet. Väitöskirjassaan hän nosti esiin suomalaisella taidekentällä käydyn kylmän sodan blokkien välisen kiivaan kulttuurikamppailun, jonka aiempi suomalainen tutkimus on sivuuttanut.
Mission Finland -hankkeessa Koskinen jatkaa kylmän sodan kulttuuridiplomatian ja suomalaisen taidekentän välisten suhteiden kartoitusta laajentaen näkökulman valtakunnalliseksi ja ajanjakson käsittämään koko kylmän sodan kauden. Koskisen tapaustutkimukset tarkastelevat Suomessa järjestettyjä kansainvälisiä taide- ja design-näyttelyitä kulttuuridiplomatian välineinä ja pehmeän vallan muotona suurvaltojen välisessä mielikuvakamppailussa. Yksi tapaustutkimuksista paneutuu lisäksi puolueettoman Sveitsin ja Suomen välisiin kulttuurisuhteisiin kylmän sodan kontekstissa. Tutkimuksen kohteena ovat pääasiassa keskeisissä helsinkiläisissä taideinstituutioissa, mutta myös maakuntakaupungeissa järjestetyt kansainväliset taidenäyttelyt, niiden sisällöt ja muutokset sisällöissä, vaikuttavuus sekä järjestäjätahot ja taustalla toimineet valtiollispoliittiset mekanismit. Aikakauden taidenäyttelyt asetetaan myös Pohjoismaiseen kontekstiin, sillä suuri osa niistä kiersi samalla useassa Pohjoismaassa. Tapaustutkimusten kautta periferisellä suomalaisella taidekentällä näyttelyiden kautta käyty kulttuurinen kylmä sota sijoitetaan elimelliseksi osaksi suurvaltojen kulttuurivaikuttamista.
Julkaisuja:
KulttuuridiplomatiaNeuvostoliittoSoft PowerTaidekenttäTaidenäyttelyYhdysvallat
© Hanna Oksanen, Turun yliopisto viestintä
Louis Clerc työskentelee poliittisen historian professorina Turun yliopistossa. Clercin väitöskirja (Peter Lang, 2011) käsitteli Ranskan suhteita Pohjoismaihin maailmansotien välisenä aikana. Clercin keskeisiä tutkimusteemoja ovat Ranskan ulkopolitiikka Pohjoismaissa ja Baltiassa sekä kulttuurin ja kansallisen imagon rooli kansainvälisissä suhteissa Suomen ja Pohjolan näkökulmista. Hänen viimeaikaisiin tutkimuksiinsa kuuluu uraauurtava teos Pohjoismaiden julkisuusdiplomatiasta, joka on toimitettu yhdessä Nikolas Gloverin ja Paul Jordanin kanssa (Berghahn, 2015). Clerc on tutkinut myös Suomen ulkopolitiikkaa ja ulkopolitiikan toimijoita. Hän viimeistelee parhaillaan monografiaa Suomen kylmän sodan aikaisesta kulttuuridiplomatiasta Palgravelle.
Mission Finland -projektissa Clerc tarkastelee Ranskan kulttuuritoimintaa Suomessa kylmän sodan viimeisillä vuosikymmenillä. Hän keskittyy erityisesti ns. kielidiplomatiaan eli ranskan kielen opetukseen Suomessa ja siihen liittyneeseen suomalaisten ja ranskalaisten viranomaisten yhteistyöhön. Lisäksi hän analysoi neuvotteluja, jotka johtivat kulttuurisopimuksen solmimiseen Ranskan ja Suomen välillä vuonna 1970. Tämä projekti mahdollistaa pienen maan ja keskisuuren vallan suhteiden tarkastelun sekä Ranskan kulttuuripolitiikan analyysin laajemmassa kylmän sodan ja Ranskan ulkomaille suuntautuneiden kulttuuriaktiviteettien konteksteissa.
Julkaisuja:
- Clerc, Louis; Glover, Nikolas and Jordan, Paul (eds), Histories of Public Diplomacy and Nation Branding in the Nordic and Baltic Countries: Representing the Periphery, Leiden: Brill, 2015.
- Louis Clerc, Katja Valaskivi, ”Propaganda rebranded? Finland’s international communication from the Kantine committee to the Mission for Finland report”, International Journal of Cultural Policy, 2018, Vol. 24, No. 6.
KielidiplomatiaKulttuuri-instituutitKulttuuridiplomatiaKulttuurisopimuksetRanskaSuomi
© Hanna Oksanen, Turun yliopisto viestintä
Kimmo Elo on Saksan ja Euroopan historiaan ja politiikkaan vuoden 1945 jälkeen erikoistunut politiikan tutkija. Elo on tutkimuksissaan käsitellyt Saksan Eurooppa-politiikan pitkää linjaa, DDR:n tiedustelutoimintaa kylmän sodan aikana, yhdistyneen Saksan poliittista kehitystä vuodesta 1990-lähtien sekä Euroopan integraatiota vuoden 1945 jälkeen. Elon tutkimusintresseihin kuuluvat myös digitaaliset tutkimusmenetelmät, datatiede sekä tiedon visualisointi.
Mission Finland -hankkeessa Elo tarkastelee DDR:n kulttuuri-instituutin toimintaa osana DDR:n ulkopoliittisia aktiviteetteja sekä DDR:n turvallisuusministeriön (Stasi) harjoittamaa ulkomaantiedustelua Pohjoismaissa. DDR avasi ensimmäisen kulttuuri-instituutin Pohjoismaissa Helsinkiin vuonna 1960, Tukholmaan vastaava avattiin vuonna 1967. Kulttuuri-instituuteilla oli vahva poliittinen funktio ja etenkin 1970-luvun alussa niiden tehtävänä oli tukea pyrkimyksiä DDR:n valtiolliseksi tunnustamiseksi. Helsingin kulttuuri-instituutin toiminta on edelleen varsin vähän tutkittu aihe, jota Elon projekti lähestyy asettamalla kulttuuri-instituutin osaksi DDR:n laajempia ulkopoliittisia aktiviteetteja.
Sveitsiläiseen kulttuuridiplomatiaan erikoistunut Gillabert on paneutunut teoreettisiin kysymyksiiin, jotka käsittelevät kulttuuri- ja julkisen diplomatian välisiä eroja sekä kulttuuridiplomatian ja puolueettomuuspolitiikan niveltymistä toisiinsa. Hän on analysoinut kulttuuridiplomatiaa blokkien välisenä kulttuurivaihtona sekä kulttuuridiplomatian suhdetta globaaliin etelään postkolonialistisesta näkökulmasta.
Viime aikoina hän on tutkinut opiskelijoiden liikkuvuutta kylmän sodan aikana Euroopan kansandemokratioiden kolmannessa maailmassa harjoittaman kehitysyhteistyöpolitiikan kontekstissa. Sosiaali- ja kulttuurihistoriallista näkökulmasta hän on kiinnostunut opiskelijavaihdon vaikutuksesta Keski-Euroopan kommunistisiin yhteiskuntiin. Hän on myös julkaissut kuvitetun monografian Varsovan historiasta (Varsovie métropole 1865 à nos jours, 2016).
Julkaisuja:
- Dans les coulisses de la diplomatie culturelle helvétique, Alphil, 2013.
- ”Varsovie 1955 et la guerre froide globale – L’internationalisation de l’Europe centrale au prisme du 5e Festival mondial de la Jeunesse et des Étudiants”, Monde(s), nro 18, 2020, s. 51–72.
- ”Communicating neutrality. Public diplomacy by neutral states at the beginning of the Cold War”, European Review of History, vol. 27, 2020, s. 628–650 (Pauline Milanin kanssa).
Globaali sosialismiItä-Länsi-KulttuurivaihtoKulttuuridiplomatiaKylmä sotaOpiskelijoiden liikkuvuusPostkolonialistinen tutkimusPuolaPuolueettomuusSveitsi
Rósa Magnúsdóttir työskentelee historian apulaisprofessorina Århusin yliopistossa. Hän on tutkinut Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain kulttuurisuhteita, kulttuuridiplomatiaa, ja elämäkertoja. Hänen viimeisin kirjansa Enemy Number One: The United States of America in Soviet Ideology and Propaganda, 1945-1959 julkaistiin 2019 Oxford University Pressillä. Kirja on piakkoin tulossa pehmeäkantisena versiona.
