Kohteena Suomi eli miten meihin vaikutettiin kylmän sodan aikana
Mission Finland – Cold War Cultural Diplomacy at the Crossroads of East and West on Suomen Akatemian rahoittama nelivuotinen hanke. Syyskuussa 2020 alkaneessa hankkeessa tutkitaan Yhdysvaltain, Ison-Britannian ja Neuvostoliiton kulttuurioperaatioita Suomessa kylmän sodan vuosina 1945–1991.
Tutkimuksen keskiössä ovat eri maiden Suomessa järjestämät kulttuuritapahtumat, taidenäyttelyt, mediasisältöihin vaikuttaminen, kansalliset ja ylirajaiset kulttuuri-instituutiot sekä kansalaisjärjestöt ja henkilöt, joiden kautta valtiollisen tason poliittiset tavoitteet tuotiin osaksi suomalaisten kokemusmaailmaa. Projekti nostaa esiin kulttuurin ja kansalaisten roolin kylmän sodan vaikuttamisen kohteina – näkökulman, jonka aiempi suurvaltapolitiikkaan keskittynyt tutkimus on sivuuttanut.
Tutkimuksen keskiössä ovat eri maiden Suomessa järjestämät kulttuuritapahtumat, taidenäyttelyt, mediasisältöihin vaikuttaminen, kansalliset ja ylirajaiset kulttuuri-instituutiot sekä kansalaisjärjestöt ja henkilöt, joiden kautta valtiollisen tason poliittiset tavoitteet tuotiin osaksi suomalaisten kokemusmaailmaa.
Suomesta erityisen kiinnostavan kohdemaan tekee sen sijainti idän ja lännen rajalla. Virallisesti Suomi oli puolueeton kapitalistinen maa, joka pyrki toisen maailmansodan jälkeen ylläpitämään ja tiivistämään taloudellisia ja kulttuurisia suhteitaan länteen. YYA-sopimuksen sinetöimä suhde Neuvostoliittoon oli kuitenkin poliittisesti ja taloudellisesti tiivis. Tämä asetelma teki Suomesta kiinnostavan kohteen kylmän sodan molemmille osapuolille.
Neuvostoliiton kulttuurikampanjat alkoivat heti jatkosodan päätyttyä. Suomesta muodostui Neuvostoliitolle erityistapaus, jota esiteltiin maailmalle esimerkkinä Moskovan kyvystä toimia yhdessä kapitalistisen maailman kanssa. Neuvostoliitto käytti Suomea laboratoriona, jossa se testasi propagandan ja kulttuuridiplomatian työkaluja ilman vastaaviin operaatioihin muualla liittyneitä esteitä, kuten pelkoa taiteilijoiden loikkaamisesta länteen.
Suomi oli poikkeuksellinen toimintaympäristö myös Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian kulttuuridiplomatialle. Niille Suomi näyttäytyi Moskovan etupiiriin joutuneena kapitalistisena maana, jonka täydellinen luisuminen Neuvostoliiton syliin oli estettävä neutraloimalla Neuvostoliiton propagandaa ja vahvistamalla Suomen suvereniteettia. Vaikka suomalaisten kiinnostus Neuvostoliittoa kohtaan lisääntyi 1960-luvulta lähtien, se ei liittolaisineen pystynyt kilpailemaan amerikkalaisen populaari- ja kulutuskulttuurin tai länteen liitettyjen vapauden ja hyvinvoinnin mielikuvien kanssa. Niin sanotun suomettumiskehityksen vastapainona olikin ”amerikkalaistuminen”, joka sai Suomessa eurooppalaisittain poikkeukselliset mittasuhteet.
Tavoitteena kokonaiskuva kylmän sodan kulttuurioperaatioista
Mission Finland -hankkeella on kolme päätavoitetta. Ensiksi pyrimme luomaan kokonaiskuvan siitä, miten supervallat kävivät kulttuurista kylmää sotaa Suomessa toisen maailmansodan lopusta sosialistisen järjestelmän romahtamiseen vuonna 1991. Vertailemalla ja yhdistelemällä tietoja Yhdysvaltain, Ison-Britannian, Neuvostoliiton ja niiden liittolaisten kulttuurioperaatioista Suomessa projekti syventää käsitystämme siitä, kuinka kylmän sodan eri osapuolet pyrkivät voittamaan suomalaisten mielet ja sydämet oman yhteiskuntajärjestelmänsä puolelle.
Hankkeen toisena tavoitteena on nostaa Suomen tapaus voimakkaammin kansainvälisen tutkimuksen kentälle. Suomen osuutta kylmän sodan eri rintamilla on tutkittu aiemmin, mutta kokonaisvaltainen kuva juuri kulttuurin kentällä käydystä kamppailusta on jäänyt vaillinaiseksi ja tuntemattomaksi kansainväliselle yleisölle.
Kolmanneksi hankkeen tavoitteena on käydä keskustelua kulttuurivaikuttamisesta ja siitä käytetyistä käsitteistä. Valtioiden pyrkimyksistä vaikuttaa ulkomaiden kansalaisiin on puhuttu eri aikoina ja eri paikoissa vaihtelevin käsittein. Propaganda, kulttuuri- ja julkisuusdiplomatia, pehmeä vallankäyttö (soft power) ja informaatiovaikuttaminen tarkastelevat pitkälti samaa ilmiötä mutta hieman eri vivahtein ja painotuksin. Myös aikalaisten käyttämät termit vaihtelevat. Yhdysvaltain viranomaiset puhuivat julkisesti kulttuuridiplomatiasta, kun taas Neuvostoliitossa pitäydyttiin vanhassa ja tutussa propagandassa.
Poliittista historiaa ja taidehistoriaa yhdistelevä hankkeemme esittelee metodologisesti uuden tavan tarkastella kylmää sotaa ja kulttuuridiplomatiaa.
Poliittista historiaa ja taidehistoriaa yhdistelevä hankkeemme esittelee metodologisesti uuden tavan tarkastella kylmää sotaa ja kulttuuridiplomatiaa. Perinteisesti kulttuuridiplomatiaa ja propagandaa on tutkittu keskittymällä yhden valtion pyrkimyksiin vaikuttaa ulkomaiden kansalaisten mielipiteisiin. Projektimme kääntää tämän asetelman toisin päin: fokuksessa on yksi kohdemaa ja siihen eri maista kohdistuneet yritykset vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin kulttuurin keinoin. Tällainen lähestymistapa antaa mahdollisuuden vertailla eri maiden kulttuuridiplomatian keinoja ja niiden tavoitteita samassa kohdemaassa sekä arvioida näiden maiden keskinäistä reagointia ja kamppailua kulttuuriareenoilla.
Työkaluja nykyisen informaatiosodan ymmärtämiseen
Informaatiosota on noussut viime vuosina otsikkoihin Ukrainan sodan, Yhdysvaltain presidentinvaalien ja Brexitin myötä. Sosiaalisen median kautta kanavoidut yritykset vaikuttaa kansalaismielipiteisiin ovat osoittaneet demokraattisen järjestelmän haavoittuvuuden. Informaatiovaikuttaminen nähdään yleensä kielteisenä ja uhkaavana ilmiönä, kun taas pehmeään vallankäyttöön, soft poweriin, on suhtauduttu myönteisemmin.
Kulttuuristen resurssien kasvavaa merkitystä kuvastaa hyvin valtioiden pehmeän vallankäytön mittaaminen kansainvälisillä rankingeilla, jotka vuosittain arvioivat valtioiden kykyä hyödyntää kulttuurista pääomaansa.
Esimerkiksi kolossaalisten taidemuseoiden perustaminen toisiin maihin on nähty enemmän kulttuurivientinä kuin vallankäyttönä. Myös urheilun megatapahtumat, kuten olympialaiset ja jalkapallon maailmanmestaruuskisat, ovat olleet hyväksyttyjä tapoja edistää ulkopoliittisia tavoitteita, vaikka niitä kritisoidaankin nyt selvästi aiempaa enemmän. Kulttuuristen resurssien kasvavaa merkitystä kuvastaa hyvin valtioiden pehmeän vallankäytön mittaaminen kansainvälisillä rankingeilla, jotka vuosittain arvioivat valtioiden kykyä hyödyntää kulttuurista pääomaansa.
Mission Finland -hanke pyrkii luomaan sillan kylmän sodan ja nykymaailman välille. Hankkeen tuottama tieto supervaltojen käyttämistä kulttuuridiplomatian keinoista ja kulttuurivaikuttamisen pitkistä kehityskaarista luo edellytyksiä nykyisen pehmeän vallankäytön ja sosiaalista mediaa hyödyntävän informaatiovaikuttamisen kriittiselle tarkastelulle. Vaikka nykymaailma on monin tavoin toisenlainen kuin maailma ennen vuotta 1991, ihmisten vaikuttamiseen liittyvät psykologiset lainalaisuudet ovat periaatteiltaan samat. Osa niistä vaikutuskeinoista ja mekanismeista, joita hyödynnettiin jo kylmän sodan maailmassa, on edelleen läsnä pyrkimyksissä vaikuttaa toisen maan kansalaisten mielipiteisiin.