Olet lämpimästi tervetullut Mission Finland -blogiin. Tämän blogin tarkoituksena on esitellä projektiamme eri näkökulmista: tutkimuksen prosessia, tutkimusryhmän jäsenten tapaustutkimuksia, metodisia ja teoreettisia valintojamme sekä kiinnostavia tarinoita menneisyydestä, jotka eivät ole syystä tai toisesta päätyneet osaksi julkaisujamme. Tutkimusryhmän jäsenten lisäksi kutsumme kirjoittajia yhteistyökumppaneiden ja muiden kulttuuridiplomatian parissa työskentelevien joukosta.

Ajatus Mission Finland -projektista sai alkunsa keväällä 2017. Osallistuin taiteita ja kulttuuridiplomatiaa käsittelevään kansainväliseen konferenssiin Jyväskylässä. Kuuntelin erään väitöskirjantekijän esitelmää ulkomaiden Helsingissä järjestämistä taidenäyttelyistä sodanjälkeisinä vuosina ja tajusin, että Suomeen pyrittiin vaikuttamaan kulttuurin ja taiteiden kautta paljon voimakkaammin kuin olin aiemmin ymmärtänyt. Aiheeseen liittyviä tutkimuksia oli Suomessa toki tehty, mutta kokonaiskuva siitä, miten niin sanottua kulttuurista kylmää sotaa käytiin Suomessa ja Suomen kautta, tuntui puuttuvan.

Aloin konferenssissa keskustella aiheesta kollega Timo Vilénin kanssa ja päädyimme nopeasti siihen, että asialle pitäisi tehdä jotain. Vuosien kuluessa haimme yhdessä eri kokoonpanoilla useita apurahoja. Aloitimme vaatimattomasti kirjaprojektista, mutta nälkä kasvoi syödessä. Ensimmäinen projektihakemus Suomen akatemialle lopulta tärppäsi: kesällä 2020 projektilleni myönnettiin neljän vuoden rahoitus. Tässä vaiheessa Timo oli ehtinyt jo päätyä töihin toisaalle, mutta toimii edelleen projektin epävirallisena yhteistyökumppanina. Haluan sydämeni pohjasta kiittää Timoa niistä vuosista ja lukuisista hakemuksista, joiden aikana projekti hioutui nykyiseen muotoonsa. Ilman Timon työpanosta tämä projekti näyttäisi hyvin erilaiselta.

Mission Finland -hankkeen ydinajatuksena on tarkastella kylmän sodan aikaista kulttuuridiplomatiaa yhdessä kohdemaassa. Tarkastelemme sitä, miten supervallat Yhdysvallat ja Neuvostoliitto sekä niiden liittolaiset hyödynsivät kulttuurin ja taiteen kenttiä pyrkiessään vaikuttamaan suomalaisiin, suomalaiseen yhteiskuntaan ja poliittisiin päättäjiin.

Keskittyminen yhteen kohdemaahan luo eräänlaisen tutkimuslaboratorion, joka mahdollistaa eri maiden operaatioiden vertailun ja niiden keskinäisen reagoinnin aivan uudella tavalla. Tämä monitasoinen ja moninäkökulmainen laboratorio antaa myös mahdollisuuden tarkastella eri toimijoiden käyttämää kieltä ja sitä kautta hahmottaa, kuinka vaikuttaminen kulttuurin ja taiteiden avulla miellettiin ja miten se nivoutui osaksi muuta ulkopoliittista ja diplomaattista toimintaa. Puhuivatko aikalaiset kulttuurisuhteista, propagandasta, mielten ja sydänten voittamisesta vai jostain ihan muusta?

Projektin johtajana olen onnekas, sillä olen saanut ympärilleni loistavan tutkimusryhmän. Tiimiini kuuluu luonnollisesti myös se väitöskirjantekijä, jonka esitelmästä idea lähti aikoinaan liikkeelle, nyt jo väitellyt taidehistorioitsija Maija Koskinen. Tutkimusryhmääni kuuluvat myös Yhdysvaltain ja Iso-Britannian kulttuuridiplomatian asiantuntija Marek Fields, johtava Suomen ja Neuvostoliiton kulttuurisuhteiden tuntija Simo Mikkonen, Suomen kulttuuridiplomatian sekä ranskalais-pohjoismaisten suhteiden asiantuntija Louis Clerc, Saksan historian ja politiikan tuntija Kimmo Elo sekä Sveitsin kulttuuridiplomatiaa tutkinut Matthieu Gillabert.

Projektimme tukena toimii myös kansainvälinen asiantuntijaryhmä, jossa on mukana alan johtavia tutkijoita: professori Giles Scott-Smith, Leidenin yliopistosta, professori Rósa Magnúsdóttir, Århusin yliopistosta, professori Oksana Nagornaya, Etelä-Uralin valtion yliopistosta sekä emeritusprofessori Geoffrey Roberts Corkin yliopistosta.

Seuraavaksi kutsun tutkimusryhmän jäseniä valaisemaan heidän tapaustutkimuksiaan ja osaprojektejaan sekä yhteistyökumppaneita tuomaan uusia näkökulmia kylmän sodan kulttuuridiplomatian tutkimukseen.

Toivon, että viihdyt blogimme parissa ja otathan yhteyttä, jos haluat kommentoida, kysyä tai kenties ehdottaa jonkinlaista yhteistyötä.

Pia Koivunen